keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Voi tätä elämää...

Välillä tulee mietittyä että mitä tuli tehtyä....
Mulla ammattikoulu aikana todettiin masennus, pääsin siitä silloin yli, kävin jopa masennushoitajalla ja söin lääkkeitä mutta suurin apu oli läheiset ihmiset. Nyt sitten taas tuli masennus, raskauden jälkeinen masennus. Tää alkoi kun pääsin kotiin sairaalasta. Saatoin vain pari tuntia itkeä ilman erityistä syytä. Sitten jo uskoin että se me ohi mut nyt on välillä tosi huonoja päiviä ja iltaisin itken itseni uneen. Ahistaa oma paino. Ennen raskautta painoin n.65kg, sairaalassa synnytys päivän aamuna painoin 100kg raskaus myrkytys oli kerännyt vähän nestettä kehooni. Kun pääsi kotiin niin 3-4 yönä hikoilin todella rajusti niin se ylimääräinen neste hävisi kehosta ja paino tippui äkkiä. Silloin sitten aloin painamaan n.82kg, siitä se ei ole laskenut. En päässyt heti edes urheilemaan kun synnytin sektiolla nii piti haava parannella eka kuntoon. Nyt vaikka kävelen päivisin niin en laihdu. Se ahistaa ja en tiedä mitä tekisin. Ei ole kunnon tuki henkilöä ja tarttisin jonkun joka sanoo mitä saa syödä ja mitä ei. Mun mies ei tunnu tajuavan että masennus on sairaus. En voi aina ajatuksilleni mitään. Välillä suren ja itken jotain asiaa ja myöhemmin saatan miettiä että miks murehdin. Mut en voi sille mitään. En halua mennä hoitoon koska se ahistaa mua ja lääkkeitä en halua. Kun olis joku joka tukis ja auttais...
Mut eipä muuta, tällainen pieni avautuminen :/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti